Täällä sitä sitten ollaan..

Vaikka olen aina haaveillut ulkomailla asumisesta, niin en ole millään uskoa, että se nyt oikeasti on totta. Tosin koko tämä muutto tuli niin nopealla aikataululla, että ei paljon ehtinyt sopeutua ajatukseen. Tuntuu edelleenkin, että olen lomamatkalla ja harmittelin viimeksi tänään, että en ole ehtinyt ottaa valokuvia. No ehkä sille on aikaa myöhemminkin..

Nykyinen, väliaikainen asuntoni sijaitsee Ranskan puolella kylässä nimeltä St Genis Poilly. Oikein soma pikku kylä, tykkään kyllä. Ja tämä asunto on kerrassaan hulppea, aivan uusi (kuukausi sitten valmistunut) kerrostalo, ja makkaristani on näkymä vuorille. Nainen, jonka alivuokralaisena olen, asuu tässä kahden poikansa kanssa ja nyt kun pojat ovat isällään, saatiin kaverini kanssa heidän huoneensa kuukaudeksi. Kunpa voisin saada oman vuokrakämpän näistä samoista taloista, mutta näissä on vain isoja asuntoja ja vuokrat ovat 2500 euron kieppeillä.. Onneksi näillä seuduilla on enemmänkin uusia taloja, sillä vaikka vanhemman tyyliset talot voivat olla jotkut sieviäkin niin otan mieluummin vähän modernimpaa ja toimivampaa. Ihan Sveitsin rajan tuntumassa on Ranskan puolella lähiötyylisiä kaupunkiasutusta, mutta täällä lähempänä vuoria on kivempaa ja kauniimpaa, hevoset laiduntaa ja on rauhallista.

Näin vajaan viikon täällä oltuani olen jo oppinut sitä sun tätä, kantapään kautta tottakai. Olin varannut meille ekaksi kuukaudeksi Apart hotellin, jota monet suosittelivat. Kaverini mielestä se oli liian kallis, ja hän löysi netistä pari sataa halvemman yksityisen vuokraaman asunnon. Se kämppä oli kaamea, vanha ja haiseva luukku rajan lähellä, ja liikenteen melu oli aivan älytön. En saanut nukuttua yhtään. Eipä kannata ottaa kämppää sitä näkemättä. Hyvä puoli oli se, ettei maksettu mitään etukäteen, joten rahaa ei menetetty kuin se mitä niistä kahdesta yöstä maksettiin.

Seuraavaksi kipitimme ostamaan prepaidliittymät Genevestä. Eipä tullut mieleen etteivät ne toimi välttämättä ranskan puolella. Tai että kun ei vaihda verkkoa manuaalisesti takaisin Sveitsin verkkoon Ranskan puolelle tultuaan, niin puhelut maksavatkin yllättäen 0,25 frangin sijaan 39 frangia per 15 minuuttia..

Lopuksi vielä saatiin molemmat elämämme ensimmäiset sakot metrossa. Ostettiin olevinaan oikeat liput, mutta eihän ne tarkastajan mielestä sitä olleet. Minun lippuni tosin olisi kelvannut, mutta kaverini ystävällisesti kavalsi minutkin :). Luultavasti tarkastaja ei tunnistanut sen pysäkin nimeä mikä minulla oli lipussa, sillä ostimme liput Ranskan puolella bussissa, ja ennen kuin kaverini sai lipun oli pysäkki jo vaihtunut. Ja Sveitsin puolella tarkastajat eivät tiedä kaikkia Ranskan pysäkkejä, oletettavasti ainakaan. Mutta niin sitä maksettiin molemmat, tosin tarkastaja oli niin "ystävällinen", että otti meiltä yhteensä 80 frangia eikä molemmilta erikseen, laittoi sitten setelit omaan kukkaroonsa ja antoi 20 frangia vaihtorahaakin satasesta. Eihän siitä mitään todistetta nimittäin jää, että on saanut meidät kiinni, ulkomaalaisia kun ollaan. Että tulipa sitten kartutettua hänen vapaa-ajanrahastoaan.


Ruoka on Geneven puolella tosi kallista, esim kana jonka Suomessa saa parilla eurolla maksaa täällä kympin. Täytyypä toivoa, että ne rahat menevät eläinten hyvinvointiin. Ranskan puolella on tosin jo halvempaa.
Kunnollisia vaatekauppoja ei ole vielä löytynyt, käytiin parissa ostoskeskuksessa, ja ihme rytkyjä niissä oli. Naurettiin, että joudutaan menemään Suomeen vaateostoksille. Geneven keskustassahan olisi kyllä runsaasti putiikkeja, mutta voi olla että hinnat hieman hirvittää.

Töissä on aika rankkaa, tehdäänhän nyt neljän ihmisen voimin aiemmin kymmenen ihmisen tekemät työt. Mutta kyllä se siitä helpottaa, kun saadaan lisää porukkaa. Ja syksyllä tarvitsenkin enemmän sitä vapaata kun koirulit muuttavat tänne. Sitä ennen pitäisi vaan löytää kunnon asunto, missään läävässä en asu.

Ennakkoluulot ranskalaisten epäkohteliaisuutta ja kielitaitoa kohtaan ovat hieman karisseet. Ollaan saatu oikeastaan kaikkialla hyvää palvelua, ja ihan kohtuullisen hyvällä englannilla. Pullapuodin tätikin oli ihan onnessaan, kun sai puhua englantia, eikä suostunut edes puhumaan ranskaa. Ja se on hyvä koska kieli menee ihan solmuun kun yrittää  jotain mongertaa.

Kohta meillä on joulu...

 Ihme on tapahtunut; joulusiivous on tehty, ja kunnollinen sellainen. Samalla laittelin ihania valoja ja joulukoristeita. Lisäksi sain askarreltua joulukortit ja keksin vielä runonkin niihin. Mutta sitä ei voi tietty vielä paljastaa.
Makkariin oli tarkoitus laittaa tähti ikkunan eteen, mutta johdon vetäminen siististi olisi ollut liian vaikeaa. Joten laitoin tähden nurkkaan, ja itse asiassa se on siellä paljon hienompi. Taidanpa laittaa toisen pienemmän vielä viereen. Noitahan voi pitää koko talven, eivät ole niin jouluhenkisiä.
"Pyykkinaru" olohuoneen pylvään ympärillä odottaa joulukortteja tulevaksi.
Valkoisen talvikranssin (joka näyttää epäilyttävästi hääkranssilta..) väsäsin joulukorttien askarteluinspiraatiota odotellessa.
Valkoinen kuusi sinisine valoineen ja palloineen on ollut vakiojoulukoriste jo monta vuotta.

 Nyt taidan ryhtyä verhojen ompeluun. Valkoisia verhoja minulle ei pitänyt enää tulla, mutta taitaapa tulla kuitenkin.. Laitetaan väriä sitten mattoihin ja tyynyihin. Ja onhan sitä onneksi vähän seinissäkin..

 Tässä joku aika sitten innostuin taas tekemään kortteja, kun ostin leikkurin, jolla saa kätevästi aikaiseksi noita pikku kukkia. Niiden keskelle voi sitten laittaa vaikka erivärisiä "timatteja" tai glitterliimaa. Ja tietysti minun korteissa on aina perhosia. Ääriviivatarroja löytyy kotoa aika runsaasti..

Pikku projekteja

Nämä minun projektit etenee hitaasti, mutta (epä)varmasti. Nyt sain tapetoitua makkarin päätyseinän. Se oli kyllä yhtä kohellusta alusta loppuun. Ja lopputulosta on ehkä parempi katsoa tunnelmavalaistuksessa. Tapetti on hankittua jo viime keväänä, olivat kutakuinkin viimeiset rullat Suomessa tätä tapettia. Ja kun johonkin tapettiin ihastuu, niin siinä ei tule mietittyä, että kannattaisikohan kuitenkin ottaa jotain vähän helpommin laitettavaa. Tämä kun oli vanhanaikaista tapettia, johon tarvittiin erikoisliisteriä. Ja vaikka kaikkien taiteen sääntöjen mukaan maalasin seinän mustaksi niiltä osin mihin saumat tulee, niin kuitenkin ne näkyvät valkoisina. Tapetti on niin paksua ja ellei reunat osuneet täydellisesti toisiaan vasten niin sieltähän ne loistavat. Mustalla tussilla värittäminen auttaa hieman. Ja se tunnelmavalaistus ihanasta kristallikruunustani. Näyttävä tuo tapetti kyllä on. Kunhan vielä saan petiin yhtä näyttävät tekstiilit niin kyllä kelpaa.

Toisessa kuvassa on olohuoneessa olevaa koivutapettia, joka sekin oli ihana löytö ja sopii hyvin yhteen muissa seinissä olevan maalin kanssa. Ja oli niin helppoa laittaa kun vain non woven -tapetti olla voi. Sopii loistavasti keskellä olevaan pylvääseen. Koirien peti on keskeisellä paikalla, josta näkee sekä taka- että etuoven. Hieman se on vielä hiontaa vailla. Ja sitten pitäisi tuunata uusiksi isän tekemä arkku, josta kaavailen sohvapöytää. Aion tehdä siitä vanhan puun näköisen, kunhan nyt löytäisin valkokalkkivahaa jostakin. Sitten pitäisi ommella verhot, ja sänkyyn helmalakana, ja kohdevaloja hyllyn päälle ja vitriiniin. Koirille on kesken lelukorin virkkaaminen matonkuteista ja seinälle pitäisi kiinnittää sitä sun tätä. Teetin juuri uusia seepian värisiä ja mustavalkoisia kuvia, jotka laitan seinälle. Olohuoneeseen tulee valkoisia kehyksi tauluhyllyjen päälle ja makkariin mustia seinälle johonkin hienoon asetelmaan. Pihalla pitäisi laittaa pihalaatat (kunhan rakennuttaja vihdoin tekisi sen pohjan niille, kyllä on hidasta) ja istuttaa aita tuijista. Ja laittaa loput kukkasipulit maahan, niin keväällä olisi maa täynnä iloisenvärisiä kukkasia. Että siinäpä sitä puuhasteltavaa vähäksi aikaa töiden ja harraastusten lomaan.

Tyttönen on kasvanut kovasti. Saa nähdä minkä kokoinen siitä tulee, emonsa oli aika pieni. Tuo väritys on kyllä aivan upea. On herättänyt ihmisissä paljon ihastusta ja yhtä paljon kyselyitä, että minkähän rotuinen koira on kyseessä. Shetlanninlammaskoirahan on Suomen kymmenen suosituimman koirarodun joukossa, mutta blu merle on harvinaisempi väri. Yhden olen nähnyt kauempaa täällä naapurustossa, mutta lähinnä soopeleita.
Energiaa tytöllä riittää. Onneksi nyt on kaikki rokotukset otettu ja koko ajan voi tehdä pitempiä lenkkejä. Ollaan myös arkitottelevaisuuskurssilla ja pian alkaa myös pentujen leikit-kurssi. Pentuseuraa kun on välillä vaikea löytää, niin siellä saa peuhata samanikäisten kanssa. Tarkoitus on myös kokeilla sitä sun tätä muuta, esim agilitya ja koiratanssia. Molemmille koirille olisi kiva löytää oma harrastus, jossa vielä minustakin on kivaa käydä :).

Issikat

Ratsastus on sitten mahtavaa. Ihmettelen vaan, että mitä olen tehnyt viimeiset kolmetoista vuotta, joiden aikana en käynyt ratsastamassa. Sen 1-3 tunnin ajan kun on maastossa issikan selässä niin ei tule kyllä pohdittua minkään maailman murheita, töitä tai muuta. Kuvat on Ishestarin vaellukselta Islannista. Oli mahtava reissu, Islanti on mielenkiintoinen maa. Ja Ishestarin issikat olivat reippaita ja hyväkuntoisia, vauhtia riitti. Järjestelyt olivat muutenkin toimivat ja majapaikat viihtyisiä. Eipä tarvitse miettiä muutamana seuraavana vuonna mitä tekee lomalla :).

Kaksi kakaraa

Vauveli on nyt ollut meillä viikon. Tuntuu pidemmältä :). Luultavasti näiden piinallisten helteiden takia, ei jaksaisi tehdä mitään saati viihdyttää kahta kakaraa. Koska sellainen on vanhemmastakin koirasta tullut. Ekoina päivinä vaavi oli tosi arka ja juoksi aina karkuun kun vanhempi lähestyi. Nyt on jo oppinut komentamaan meitä molempia. Pitää olla varuillaan ettei anna periksi haukkumiselle ja vinkumiselle tai meillä on tässä kohta aikamoinen justiina talossa. En opettanut pentua tekemään tarpeitaan paperille, koska se tuntui turhata välivaiheelta. Mutta nyt kun pihojen valmistuminen vaan kestää ja lähimetsään ei aina ehdi ja kaveri kakkaa ja pissii joka paikkaan, niin alkaa mieli muuttumaan. Kahden viikon päästä pitäisi olla pihan valmis joten sitä odotellessa.