Kohta meillä on joulu...

 Ihme on tapahtunut; joulusiivous on tehty, ja kunnollinen sellainen. Samalla laittelin ihania valoja ja joulukoristeita. Lisäksi sain askarreltua joulukortit ja keksin vielä runonkin niihin. Mutta sitä ei voi tietty vielä paljastaa.
Makkariin oli tarkoitus laittaa tähti ikkunan eteen, mutta johdon vetäminen siististi olisi ollut liian vaikeaa. Joten laitoin tähden nurkkaan, ja itse asiassa se on siellä paljon hienompi. Taidanpa laittaa toisen pienemmän vielä viereen. Noitahan voi pitää koko talven, eivät ole niin jouluhenkisiä.
"Pyykkinaru" olohuoneen pylvään ympärillä odottaa joulukortteja tulevaksi.
Valkoisen talvikranssin (joka näyttää epäilyttävästi hääkranssilta..) väsäsin joulukorttien askarteluinspiraatiota odotellessa.
Valkoinen kuusi sinisine valoineen ja palloineen on ollut vakiojoulukoriste jo monta vuotta.

 Nyt taidan ryhtyä verhojen ompeluun. Valkoisia verhoja minulle ei pitänyt enää tulla, mutta taitaapa tulla kuitenkin.. Laitetaan väriä sitten mattoihin ja tyynyihin. Ja onhan sitä onneksi vähän seinissäkin..

 Tässä joku aika sitten innostuin taas tekemään kortteja, kun ostin leikkurin, jolla saa kätevästi aikaiseksi noita pikku kukkia. Niiden keskelle voi sitten laittaa vaikka erivärisiä "timatteja" tai glitterliimaa. Ja tietysti minun korteissa on aina perhosia. Ääriviivatarroja löytyy kotoa aika runsaasti..

Pikku projekteja

Nämä minun projektit etenee hitaasti, mutta (epä)varmasti. Nyt sain tapetoitua makkarin päätyseinän. Se oli kyllä yhtä kohellusta alusta loppuun. Ja lopputulosta on ehkä parempi katsoa tunnelmavalaistuksessa. Tapetti on hankittua jo viime keväänä, olivat kutakuinkin viimeiset rullat Suomessa tätä tapettia. Ja kun johonkin tapettiin ihastuu, niin siinä ei tule mietittyä, että kannattaisikohan kuitenkin ottaa jotain vähän helpommin laitettavaa. Tämä kun oli vanhanaikaista tapettia, johon tarvittiin erikoisliisteriä. Ja vaikka kaikkien taiteen sääntöjen mukaan maalasin seinän mustaksi niiltä osin mihin saumat tulee, niin kuitenkin ne näkyvät valkoisina. Tapetti on niin paksua ja ellei reunat osuneet täydellisesti toisiaan vasten niin sieltähän ne loistavat. Mustalla tussilla värittäminen auttaa hieman. Ja se tunnelmavalaistus ihanasta kristallikruunustani. Näyttävä tuo tapetti kyllä on. Kunhan vielä saan petiin yhtä näyttävät tekstiilit niin kyllä kelpaa.

Toisessa kuvassa on olohuoneessa olevaa koivutapettia, joka sekin oli ihana löytö ja sopii hyvin yhteen muissa seinissä olevan maalin kanssa. Ja oli niin helppoa laittaa kun vain non woven -tapetti olla voi. Sopii loistavasti keskellä olevaan pylvääseen. Koirien peti on keskeisellä paikalla, josta näkee sekä taka- että etuoven. Hieman se on vielä hiontaa vailla. Ja sitten pitäisi tuunata uusiksi isän tekemä arkku, josta kaavailen sohvapöytää. Aion tehdä siitä vanhan puun näköisen, kunhan nyt löytäisin valkokalkkivahaa jostakin. Sitten pitäisi ommella verhot, ja sänkyyn helmalakana, ja kohdevaloja hyllyn päälle ja vitriiniin. Koirille on kesken lelukorin virkkaaminen matonkuteista ja seinälle pitäisi kiinnittää sitä sun tätä. Teetin juuri uusia seepian värisiä ja mustavalkoisia kuvia, jotka laitan seinälle. Olohuoneeseen tulee valkoisia kehyksi tauluhyllyjen päälle ja makkariin mustia seinälle johonkin hienoon asetelmaan. Pihalla pitäisi laittaa pihalaatat (kunhan rakennuttaja vihdoin tekisi sen pohjan niille, kyllä on hidasta) ja istuttaa aita tuijista. Ja laittaa loput kukkasipulit maahan, niin keväällä olisi maa täynnä iloisenvärisiä kukkasia. Että siinäpä sitä puuhasteltavaa vähäksi aikaa töiden ja harraastusten lomaan.

Tyttönen on kasvanut kovasti. Saa nähdä minkä kokoinen siitä tulee, emonsa oli aika pieni. Tuo väritys on kyllä aivan upea. On herättänyt ihmisissä paljon ihastusta ja yhtä paljon kyselyitä, että minkähän rotuinen koira on kyseessä. Shetlanninlammaskoirahan on Suomen kymmenen suosituimman koirarodun joukossa, mutta blu merle on harvinaisempi väri. Yhden olen nähnyt kauempaa täällä naapurustossa, mutta lähinnä soopeleita.
Energiaa tytöllä riittää. Onneksi nyt on kaikki rokotukset otettu ja koko ajan voi tehdä pitempiä lenkkejä. Ollaan myös arkitottelevaisuuskurssilla ja pian alkaa myös pentujen leikit-kurssi. Pentuseuraa kun on välillä vaikea löytää, niin siellä saa peuhata samanikäisten kanssa. Tarkoitus on myös kokeilla sitä sun tätä muuta, esim agilitya ja koiratanssia. Molemmille koirille olisi kiva löytää oma harrastus, jossa vielä minustakin on kivaa käydä :).

Issikat

Ratsastus on sitten mahtavaa. Ihmettelen vaan, että mitä olen tehnyt viimeiset kolmetoista vuotta, joiden aikana en käynyt ratsastamassa. Sen 1-3 tunnin ajan kun on maastossa issikan selässä niin ei tule kyllä pohdittua minkään maailman murheita, töitä tai muuta. Kuvat on Ishestarin vaellukselta Islannista. Oli mahtava reissu, Islanti on mielenkiintoinen maa. Ja Ishestarin issikat olivat reippaita ja hyväkuntoisia, vauhtia riitti. Järjestelyt olivat muutenkin toimivat ja majapaikat viihtyisiä. Eipä tarvitse miettiä muutamana seuraavana vuonna mitä tekee lomalla :).

Kaksi kakaraa

Vauveli on nyt ollut meillä viikon. Tuntuu pidemmältä :). Luultavasti näiden piinallisten helteiden takia, ei jaksaisi tehdä mitään saati viihdyttää kahta kakaraa. Koska sellainen on vanhemmastakin koirasta tullut. Ekoina päivinä vaavi oli tosi arka ja juoksi aina karkuun kun vanhempi lähestyi. Nyt on jo oppinut komentamaan meitä molempia. Pitää olla varuillaan ettei anna periksi haukkumiselle ja vinkumiselle tai meillä on tässä kohta aikamoinen justiina talossa. En opettanut pentua tekemään tarpeitaan paperille, koska se tuntui turhata välivaiheelta. Mutta nyt kun pihojen valmistuminen vaan kestää ja lähimetsään ei aina ehdi ja kaveri kakkaa ja pissii joka paikkaan, niin alkaa mieli muuttumaan. Kahden viikon päästä pitäisi olla pihan valmis joten sitä odotellessa.

Rodos

Tämän kesän ensimmäinen lomamatka suuntautui Rhodokselle, missä vietettiin isän 60-vuotissynttäreitä. Olihan siellä paljon nähtävää, ja mukavaa matkustella välistä perheen kera. Yleensä ei tule tällaisiin kohteisiin lähdettyä, kun en kauaa pysty siellä altaan reunalla tai rannalla auringossa viipymään. Varjopuolena on eläinten kohtelu, taas tuli paha mieli nälkäisistä kissoista ja kodittomista koirista. Jotenkin koko ajan vain jyskyttää takaraivossa, että pitäisi tehdä jotakin. No Marimekon laukkuni tuskin tulee toipumaan siitä kun kannoin siinä ravintola-annoksestani kalat kissoille. Onneksi minulla on tämä yksi koira (ja kohta kaksi) jota voin hoitaa niin hyvin kuin mahdollista ja rakastaa ja hemmotella (ja vähät välitän niistä, joiden mielestä se on typerää). Korvatkoon se, että näillä kahdella on hyvä ja suojattu elämä edes hiukan sitä etten voi kaikkia maailman eläimiä auttaa.