Maaseutumatkailua

Viikonloppu vierähti St. Georgen pikkukylässä Jura-vuorilla Sveitsin puolella. Noin 45 kilometrin ajomatkan päässä kotoani. Ystäväni entinen au pair- perhe asuu siellä, ja he lainasivat asuntoaan meille viikonlopuksi, kun lähtivät itse lomamatkalle. Talo olikin oikein hieno ja kylä soma ja rauhallinen. Suomesta saatu, edelleen jatkuva flunssa esti ratsastamisen ja pulkkamäkeen menon, mutta kävimme kuitenkin kävelyillä ja nautimme rauhallisesta menosta.

Yksi heppa oli eksynyt aidan toisellekin puolelle

Näkymä terassilta

Paikallisen puusepän taidonnäyte

Talven kaunein päivä

Tänään oli aivan mahtava sää. Ja minulla vieläpä vapaapäivä. Päätettiin ystäväni kanssa mennä hissillä ylös Grozetin laskettelukeskukseen. Alun perin oli tarkoitus mennä lumikenkäilemään, mutta Grozetissa se ei ole oikein mahdollista ja seuraavaan talviurheilukeskukseen on paljon pidempi matka. Otettiin siis kamerat mukaan ja kuvailun lisäksi nautittiin auringosta ja kauniista maisemista.

Kuulumisia

Neljän ja puolen tunnin päiväunien jälkeen on kerrankin energiaa vähän kirjoitella kuulumisia. Nämä päikkärit myös ratkaisivat sen ongelman, että mitä sitä tekisikään tänä iltana.. :).

Väsymystä aiheuttaa aamuvuorot, mutta myös osaltaan ehkä se, että piti taas käydä ensi kertaa tämän vuoden puolella torstai-drinksuilla Genevessä. Viime vuoden puolella sitä tuli tehtyä ahkeramminkin, mutta nyt on ollut iltavuoroja, Suomen reissu sekä mitä lie outoja tipattomia tammikuita kavereilla. Ja ilmeisesti reilu kolmikymppinen ei enää jaksa valvoa yli puolenyön kun seuraavana aamuna alkaa vuoro kuudelta.

Olen tutustunut täällä oikein mukavasti uusin ihmisiin. Enimmäkseen täällä asuviin suomalaisiin, koska ranskalaisiin ja sveitsiläisiin nyt on vaan aika hankala tutustua jos ei puhu ranskaa. Ja molemmat ovat outoja hieman erilaisella tavallaan. Ja sitä paitsi suomea on oikein mukava puhua, töissäkin kun saa nyt puhua vain englantia, kun ainoaa suomalaista kollegaani ei ole paljon täällä näkynyt.

Näiden suomalaisten kanssa sitten käydään ulkona ja suunnitellaan nyt mm. säännöllistä saunailtaa. Genevessä on julkinen sauna, johon käsittääkseni maksetaan sisäänpääsy ja siellä on yhteissauna. En ole vielä sinne asti selvinnyt töiden takia, joten en tiedä tarkemmin millainen sauna on ja onko se oikein lämminkin.

Viime vuonna tuli tehtyä töitä enemmän kuin tarpeeksi. Tein erittäin paljon iltavuoroja yöpäivystyksellä. Niiden öiden aikana tuli virkattua jokunen sydän, kuten yhdestä kuvasta näkyy :). Tämä on jouluinen pakkomielteeni joka nyt jatkui kyllä joulun jälkeenkin. Ja syntyihän niitä vähän joka värissä, kun löytyi ihania kimmeltäviä lankoja.

Olin tässä joku aika sitten kollegani kissanvahtina, kun he olivat ulkomaanmatkalla. Asuin heidän asunnossaan pari viikkoa. Oli kyllä kivaa, sain kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Omaa rauhaa ja hoitaa eläimiä. Näiden kavereiden halailu oli vaan vähän vaikeampaa kuin koirien, kun nämä pitää ensin saada kiinni :). Tuon valkoisen kanssa oltiin lopulta kuitenkin jo aika hyviä kavereita. Nyt pääsen taas hoitajaksi ensi kuun alussa, kun he menevät laskettelulomalle. Jee!

Samaisen kollegan tyttöystävän kanssa kävin tällä viikolla Lyonissa. Oli tarkoitus, että minä pääsen shoppailemaan ja hän käy viemässä yhden passin konsulaattiin ja hakemassa toisen. Noh, minä en löytänyt mitään ostettavaa, hän paljonkin ja hän taas unohti sen toisen passin kotiin eikä siis saanut sitä toistakaan sitten mukaan. Ja tarkoitus oli olla kotona seiskan aikoihin ja laittaa yhdessä iltapalaa. Mutta johtuen lumisateesta Ranskan junaliikenne meni hieman sekaisin, ja lopulta oltiin kotona joskus yhdentoista jälkeen. Kiva reissu kuitenkin, ja uudelleen pitää mennä, kesällä viimeistään. Nuo kaksi kaupunkikuvaa ovat sieltä. Pakkasta oli muutama aste, mutta se ei estä pitämästä suihkulähteitä päällä :).

Nyt kun uuteen asuntoon muutto häämöttää edessä niin sisustamiskuumeeni vaan nousee. Selailen joka ilta huokaillen Maisons du Monden kuvastoa; ihania maalaisromanttisia huonekaluja.. http://www.maisonsdumonde.com/. Ehkäpä jokin niistä löytää tiensä uuteen asuntooni. Heillä on liike tässä lähellä, mutta se ei ole kovin kummoinen. Jotenkin täällä Ranskan puolella ei osata panosta esillepanoon ja liikkeet, tavaratalot ja kaupat yleensäkin ovat nuhruisia. Sveitsissä tilanne on aivan toinen ja niin kyllä hinnatkin.

Uusi koti

Vaikka uskoinkin, että uuden asunnon löytäminen tulee olemaan vaikeaa, se kävikin todella nopeasti. Kämppikseni on raskaana ja muuttaa takaisin Suomeen maaliskuun lopussa, joten vaihtoehtoina olisi ollut joko jäädä tähän (aivan liian isoon) asuntoon yksin asustelemaan tai etsiä uusi. Uusia on vaan tosi vähän tarjolla ja niiden saaminen on vaikeaa. Mutta katsellessani sen välitystoimiston sivuja, jonka kautta tämä nykyinen asunto on, huomasin että heillä on tässä samassa pihapiirissä toinen asunto vapautumassa. Ja koska he jo tiesivät minut ja sen, että maksan vuokran ajoissa, taisin päästä etusijalle muiden hakijoiden joukosta ja sain asunnon! Ja vielä hieman joustoa tämän vanhan irtisanomisessa niin, että minun ei tarvitse maksaa vuokria päällekkäin kuin muutama päivä. Tässä asunnossa on nimittäin kolmen kuukauden irtisanomisaika alkaen siitä päivästä jolloin kirjallisen irtisanoutumisensa toimittaa. Pääsen muuttamaan uuteen asuntoon huhtikuun 2. päivä ja tämän vuokrasopimus loppuu 10. päivä.

Vanha asunto on kuvassa vasemmalla olevassa talossa ja uusi nurmikentän toisella puolella oikessa reunassa olevassa talossa. Kuva on joulukuulta, taitaa olla aatonaatonaatto, koska silloin aurinko paistoi, oli yli kymmenen astetta lämmintä, eikä lumesta tietoakaan muuten kuin vuorten huipulla. Nyt on vähän eri maisemat, lunta oli satanut todella paljon yksi yö ja viiman takia sää on ollut tosi kylmän tuntuinen.

Ihan ilmaiseksi ei tämä muutto tule. Joudun maksamaan uudelleen välityspalkkion asunnosta, joka nyt on onneksi vain viidensadan luokkaa. Ja sitten ranskalaiseen tyyliin joudun hankkimaan kaikki keittiön kodinkoneet. Asunnossa on tällä hetkellä ikivanha keittotaso ja pienenpieni jääkaappi. Ei uunia eikä astianpesukonetta. Nykyinen asukas ei taida olla kovin innokas kokki :).

Onnekseni nyt on Conforaman alennusmyynnit ja saan tarvitsemani jopa 40 %:n alennuksella. Ostankin kaiken nyt ja säilytän niitä nykyisen asunnon olohuoneessa. Siellä on tilaa enemmän kuin tarpeeksi, kun ei noita kalusteitakaan ole pahemmin tullut hankittua.. Keittiön koneiden lisäksi uuteen asuntoon tuleekin heti sohva, että saa kutsuttua ihmisiä kylään ja on jopa missä istuakin :).

Uudessa asunnossa on aika erikoinen pohjaratkaisu, mutta toimii varmasti. Ikkunoita kahteen ilmansuuntaan, ja isompi makuuhuone kuin tässä asunnossa sekä kiva kylpyhuone. Erillisessä we:ssä on tilaa pyykinpesukoneelle. Kaappitilaakin löytyy. Nämä talot on valmistuneet 2010, mutta vaikka asunto ei ole vanha niin kunnon siivouksen se tarvitsee. Selittynee ehkä siellä asuvalla sinkulla italialaispojalla.. Onneksi on höyrypesuri! :). Ja sitten maalia vain seiniin. Olkkariin laitan samaa sävyä mitä minulla oli Suomen kodissani, ajopuu eli driftwood, tykkään siitä niin paljon. Ja makkariin mietin tällä hetkellä yönsinistä, mutta katsotaan mihin sitä lopulta päätyy.

Kuvia tulee sitten kun sinne lopulta pääsen muuttamaan. Odottavan aika on pitkä. Ihanaa kuitenkin saada oma koti ja omat tavarat ja omat säännöt. En taida olla kämppismateriaalia eikä sitä ole kämppiksenikään ;),
Sitten ainoat kämppikseni on koirulit, jotka pääsevät vihdoin ranskalaistumaan.

Milano

Minulle osui juuri sopivasti syntymäpäivien kohdalle kolmen vapaa, joten päätettiin kaverini kanssa tehdä pikku reissu Milanoon. Genevestä on sinne noin 350 km, eli ei kovin pitkä ajomatka. Koska junaliput olivat kalliit, yli 250 frangia, ajateltiin ajaa sinne. Hieman epäilytti miten ajo sujuu talvisäässä, mutta ei täälläpäin sitä lunta niin hirveästi ole ja tie on kuulemma hyväkuntoinen.

Edellisenä iltana sääennuste lupasi kuitenkin lumi- ja vesisadetta ja meille myös valkeni vähitellen miten paljon erilaisia maksuja matkan varrella joutuu suorittamaan. On tietullia ja tunnelimaksua jne. Eikä Mont Blancin alittavaan tunneliinkaan ajeta noin vain, vaan siellä saa ruuhka-aikana usein jonottaa. Turvallisuussyistä autoja myös käsittääkseni päästetään sisään tietyin väliajoin, että turvavälit säilyvät ja tunneli ei täyty. Ja koska olisimme kaverini työn takia olleet liikkeellä pahimpaan ruuhka-aikaan perjantai-iltana, päädyimme sitten menemään junalla. Mikä olikin hyvä valinta. Ja lippujen hinnatkin olivat tulleet alas, maksoin edestakaisesta matkasta 193 frangia. Mikä on käsittämätöntä, voiko olla että ne tosiaan vaihtelevat kuin lentolippujen hinnat..

Jostain syystä oletimme, että Milanossa ei olisi talvi, vaan kutakuinkin linnut laulaisivat ja voisimme liihottaa menemään mekko päällä. Joten se lumen ja loskan määrä tuli hieman yllätyksenä.. Kumisaappaat olisivat olleet ehdottomasti toimivimmat kengät, ja monilla paikallisilla olikin sellaiset jalassaan. Hotellimme oli oikein mukava, ja sieltä pääsi keskustaan helposti raitiovaunulla. Ratikka oli yhden vaunun käsittävä, ikivanha kapistus, jossa oli muutama kova puupenkki ja jäätävää sisällä. Voisin kuvitella, että se oli peräisin jostain 40-luvulta. Mutta kyllä sillä vain eteenpäin mentiin ja perille päästiin. Ei oltu vain tutustuttu lainkaan etukäteen kaupunkiin, ja siihen missä mitäkin on. Joten ensimmäisestä ratikkamatkasta tuli vähän pidempi. Muutenkin Milano on aika sokkeloinen kaupunki, joten parissa päivässä ei opi muistamaan missä mitäkin on. Edes missä se oma ratikkapysäkki on ja mihin suuntaan sitä pitikään lähteä..

Mutta tykkäsin kaupungista kuitenkin kovasti. Shoppailumahdollisuuksia löytyi ja rahaa saisi varmasti palamaan tolkuttomasti merkkiliikkeissä. Paras tavaratalo (joka oltiin ohitettu tajuamattamme noin sata kertaa) löytyi vasta lähtöpäivänä, kun ei ollut enää aikaa oikein kierrellä. Sinne siis suuntaan seuraavalla kerralla heti ensimmäisenä. Ja vierailun arvoisia ovat varmasti outlet-keskukset, joista Foxtown olisi Sveitsin ja Italian rajalla. 

Ruoka oli myös hyvää. Ja yllättävän edullista, ainakin kun on tottunut nyt Sveitsin ja aiemmin Suomen hintatasoon. Ja vaikka Milano ei ilmeisesti ole niitä maailman turvallisimpia kaupunkeja, niin ei siellä kuitenkaan tarvinnut laukustaan kaksin käsin kiinni pitää, eikä kukaan tullut häiriköimään, vaikka katseita kahtena vaaleana tyttönä kerättiinkiin.

Kuvista tuli valitettavan harmaita, koska siellä nyt vaan oli niin tasaisen harmaata koko ajan ja sää sateinen. Seuraavan kerran aionkin mennä Milanoon keväällä tai kesällä, jolloin kaupunkin on varmasti paljon kauniimpi. Ja sitten voi ajaa autollakin ja nauttia varmasti mahtavista maisemista matkan varrella. Nyt ei niitä paljon näkynyt, koska matkattiin pimeän aikaan.

Porsaita äidin oomme kaikki

Näin kun joulu lähestyy niin tuo joululaulu tulee täällä ensimmäisenä mieleen kun joutuu olemaan tekemisissä ranskalaisten kanssa. Mukavia ajeluitani häiritsee aina joku takapuskurissa kiinni ajava uuvatti. Ja kapeilla teillä kun ajelee, kannattaa pysyä kaukana reunasta. Teitä ei täällä ole tehty kuten Suomessa, vaan reuna pettää taatusti alta ja auto kellahtaa pahimmillaan katolleen. Juurikin tällaisellä tiellä vastaani tuli pyöräilijä (täällä ei ole juuri missään jalkakäytäviä) ja hänen takanaan maasturi. Oletin, että maasturi odottaa että menen ohi, koska pyöräilijä on hänen puolellaan. Mutta ei, eihän ranskalaiset mitään odota ja siinä oltiin sitten kaikki kolme rinnakkain. Kas kun ei edes se pyöräilijä pudonnut ojaan. Tai no en kyllä katsonut taakse, ties vaikka tipahtikin. Jonottaminen ja odottaminen tuntuu olevan suurimmalle osalle täällä täysin vieras käsite. Esim lounasravintolan tiskillä aloitin hölmönä tietysti lisukkeiden ottamisen sieltä toisesta päästä. Ja sain odotella ikuisuuden, koska muut tunkivat sinne missä tilaa oli ja näin kukaan ei voinut liikkua mihinkään suuntaan menettämättä paikkaansa ja ottamatta sitä karmeaa riskiä, että purkkipavut loppuvat kesken.

Koska jalkakäytävät puuttuvat suurimmaksi osaksi teiden varsilta lukuun ottamatta ihan kylien keskustoja, ei täällä voi lähteä kotoa käsin kovinkaan pitkälle kävelylle. Vaan on ajettava jonkin merkityn luontopolun alkuun. Tai otettava riski ja lähdettävä kävelemään tien viertä pitkin. Itse en tätä halunnut tehdä kun jätin autoni päiväksi huoltoon ja halusin päästä noin kolmen kilometrin päässä olevalle ostarille. Lähdin siis kävelemään peltojen läpi menevää pikku tietä, joka lopussa kapeni aika mutaiseksi ja hevosenkakkaiseksi kinttupoluksi. Selvisin kuitenkin turvallisesti ostoskeskukseen. Siellä päätin ottaa riskin ja mennä kampaajalle. Se oli onnekseni sellainen paikka missä ei tarvittu ajanvarausta ja kampaaja puhui englantia. Istuin odottamaan ja pian ympärilläni pörräsi kärpänen kavereineen. Ja vasta silloin satuin vilkaisemaan paremmin valkoisia tennareitani. Ihan paskassahan ne olivat, kökkäreet vaan tipahtelivat ympäriinsä. En sitten voinut aiemmin katsoa.. Maaseudun iloja. Koska vuoroni oli ihan juuri, yritin siinä sitten piilotella putoavia kokkareita ympäri kampaajaa ja etsiä paperia. Pyysin kampaajaa tuomaan nenäliinoja, ja kun hän meni sekoittamaan väriä, pyyhin sekä kenkiäni että lattiassa olevaa kakkarantua epätoivoisesti. En tiedä huomasiko hän mitään, ei ainakaan sanonut. Olisihan sitä voinut tietysti itse selittää, että piti kävellä niityn poikki kun teillä ei näitä kävelytietä taideta täällä tuntea. Kärpänen se pörräsi uskollisesti ympärilläni koko kahden tunnin ajan mitä siellä istuin.

Aurinkoinen päivä

Viikon ainoa vapaapäiväni sattui olemaan myös viikon ainoa aurinkoinen päivä. Kukaan ei voi kyllä väittää etteikö täällä olisi kaunista. Ruska on vielä näyttävä, varsinkin auringon osuessa keltaisiin lehtiin. Valitettavasti minut herätti vielä aikaisin aamulla viimeisen yöpäivystyksen päätteeksi harvinaisen ärsyttävä puhelu ja sen seurauksena nukuin yhteentoista asti. Mutta lopulta pääsin liikenteeseen, ja ajoin Grozetiin. Siellä on hissi ylös vuorelle, tosin se ei ole vielä toiminnassa. Mutta hissille rinteeseen raivattua väylää voi kävellä ylös. Se vaan on niin jyrkkä, että olin ihan piipussa jo ensimmäisen harjanteen päällä. Joten huipulle en ihan vielä päässyt. Maisemat olivat hienot kyllä jo siltäkin korkeudelta. Ja eiköhän ne reisilihaksetkin siitä kehity.

Grozetista lähdettyäni ajelin huvikseni ympäriinsä somien pikku kylien läpi. Ja kävin kahdessa yhdistetyssä puutarha-/eläin-/sisustustavarakaupassa. Toinen oli oikein hieno, siellä oli aivan ihana jouluosasto. Siis kertakaikkisen ihanaa tavaraa. Normaalien koristeiden lisäksi sieltä saisi kaikkea mitä tarvitsee pienoiskokoisen joulumaan rakentamiseen. Oli lumisia puita ja rakennuksia, joissa on valot ja karuselli joka pyörii ja vaikka mitä. Ihania :).

Ja eläinosasto oli myös ihana, voi niitä pikku pupujusseja. Tässä siistimmässä oli eläimillä hyvät olot, ainakin jyrsijöillä. Linnuilla oli mielestäni liian pienet häkit. Siinä toisessa, ei niin siistissä kaupassa taas häkkejä oli siellä täällä sikin sokin ja niitä ei ollut ihan hetkeen siivottu. Mutta olen vastaavaa nähnyt Suomessakin, hyi hyi.

Viime viikolla kiipesin yhdelle huipulle Jura-vuorilla kaverini kanssa. Ensin ajoimme rinnettä ylös mutkittelevaa tietä autolla, ja puolessavälissä oli laskettelukeskus. Koska se aukeaa vasta joulukuussa, pystyi huipulle kävelemään joko loivempaa tietä pitkin tai suoraan laskettelurinteitä ylös. Valitsimme tien, koska sitä pitkin käveleminen on vielä miellyttävää, mutta tehokasta kuitenkin ylämäkeen kun mennään. Huipulla on hienot näkymät vastapäisille lumihuippuisille Alpeille. Ja jos olisi ollut kirkas päivä, niin olisi nähnyt Genevenkin. Huipulla oli ryhmä italialaisia turisteja, jotka antoivat meille heti kiikarinsa, että katsoisimme niillä jotain. Koska he eivät oikein puhuneet englantia, en heti ymmärtänyt mitä pitää katsoa. Mutta sitten tajusin että läheisellä kallionjyrkänteellä oli vuohi. Säikähdin tietysti, että sillä on jokin hätänä ja se pitää lähteä sieltä hakemaan, kun ne italiaanot siitä niin tohkeissaan olivat. Mutta hyvin näkyi vuohi hyppelevän, joten he siis vaan olivat innoissaan siitä että siellä oli vuohi :).

Kävin viime viikolla myös Lyonissa hevosmessuilla. Olipa tosi hulppea tapahtuma. Jättimäinen messukeskus, jossa oli ohjelmaa useilla areenoilla, paljon hevosia ja vielä enemmän myyntikojuja. Parasta oli melkeinpä lännenosasto, rakastuin kerta kaikkiaan American Paint Horse-rodun edustajiin. Ihania, ja mikä parasta, ne ovat kaikki laikukkaita! Oli siellä islanninhevosiakin. Menen ensi vuonna uudelleen ehdottomasti.